1.-3.8.2019 Brasov

Tällainen karhunpoika kömpi esiin metsästä

1.8.2019 Brasov

Sataa kaatamalla. Se on hyvä. Jalat ovat sen verran jumissa, että ei tee varsinaisesti mieli tehdä yhtään mitään. Olen löytänyt mukavan aamiaispaikan ja käyn sielä hemmottelemassa itseäni herkkuaamiaisella. Olen sen verran uupunut, että nukun kunnon päiväunet. Sen jälkeen päivittelen matkapäiväkirjaa kello kahdeksaan. Valokuvien muokkaaminen on uskomattoman aikaa vievää puuhaa. Harhailen sen verran kauemmaksi kävelykadusta, että hoksaan Brasovin tarjoavan muitakin illallisvaihtoehtoja kuin sianniskaa. Jopa salaattibaari löytyy.

2.8.2019 Brasov

Hengailen Brasovin vanhassa keskustassa. Löydän kivan terassin, jolla soi klassinen pianomusiikki, eikä se normaali elektropoppi mikä täällä yleensä soi. Suurimman osa päivästä paistaa, mutta iltapäivällä sataa hetken aikaa reippaasti. Vaikka onkin aurinkoista, niin ei silti ole hiostavan kuumaa.

Illaksi olen varannut on karhuretken. Sinne on parin kymmenen minuutin ajomatka. Tai olisi, mutta juutumme ruuhkaan. Ilmeisesti jokin onnettomuus. Lopulta kuitenkin pääsemme ohi ruuhkasta. Ajamme maalaiskylän läpi. Maalaiskylän talot tiiviisti kiinni toisissaan ja pihoja ympäröivät muurit. Kuulemma perinteinen tapa rakentaa kylä, turkkilaisten hyökkäysten vuoksi. Talot ovat söpöjä ja kirkkaan värisiä. Tulee Väli-Amerikka mieleen. Kylän kadulla kulkee hevoskärryt kyydissä mummo, pappa ja pikkutyttö. Toisia kärryjä vetävät puhvelit.

Kylä on jo lähellä metsää. Metsän laidassa lauma hevosia juoksentelee valtoimenaan metsänreunassa. Ovat kuulemma kylän hevosia, eivät sentään villejä, vaikka irti ovatkin. Metsänreunasta ajamme ehkä alle kilometrin verran laakson pohjaa metsän sisään. Lähin maatila vain noin kilometrin päässä karhulaaksosta. Maatalossa on lammaslauma laitumella.

Opas kertoo, että metsässä on 30 karhua. Joka laaksossa pitää reviiriä oma karhuperheensä, noin viisi karhua per laakso. Metsänvartija tulee meitä vastaan (hän on kuulemma entinen salametsästäjä). Vartija on jo vienyt makeiset karhuille, ja paikalla on jo kaksi karhua, hän kertoo. Opas määrää meidät hiipimään hiiren hiljaa piilolle, jotta karhut eivät säikähtäisi. Opas sanoo, että karhujen näkökulmasta olemme ”invading army”, koska meitä on kahdeksan hengen ryhmä. Oppaalla on isopullo pippurisumutetta tms. liian läheistä karhukohtaamista varten. Hiivimme siis aivan hiljaa läpi karhuja vilisevän metsän… Kun pääsemme piilolle, on yksi karhu jo piilon alapuolella aukiolla. Opas onnittelee meitä siitä, ettemme karkottaneet karhuja pois paikalta, vaikka niillä on hyvin herkkä kuulo ja ne ovat arkoja kaikille risahduksille.

Näemme aukiolla yhteensä kolme karhua, kaksi poikaa karhua ja yhden tyttö. Karhuemot eivät kuulemma tuo pentuja tälle karhupiilolle, koska alue on jyrkkärinteisessä laaksossa, eikä poikasilla ole paikkaa mihin paeta uroskarhuja.

Karhuja ei ole saanut metsästää kuuteen vuoteen, kertoo opas. Nyt on tarkoitus kaataa n 100 karhua. Oppaan mielestä se ei ole hyvä asia. Opas sanoo, että karhujen hyökkäykset romaniassa ovat yleensä ihmisten vika. Kaikki eivät ymmärrä, miten kuulu käyttäytyä jos karhu tulee vastaan.

Opas kertoo myös että läheisen kylän asukkaat saavat korvauksena kaataa polttopuuta metsästä, koska sietävät karhuja.

Kun kerron hostellissa pojille respassa, että näin kolme karhua niin molemmat kysyvät että ”missä?” ”karhuretkellä tietysti! Ette kai luule, että karhut kävelivät vastaan kadulla?” No, ilmeisesti luulivat. Toinen kertoo kerran nähneensä karhun tiellä. Ja kuulemma paikassa, jossa hän aiemmin oli töissä, oli pienikokoinen karhu törmännyt pihaan kesken hääjuhlien.

3.8. Brasov

Aamulla toinen respan kavereista tulee siivoamaan huonetta. Hän valittelee, että siivooja on jättänyt tulematta. Kaikki kunnolliset ja hiukankin kyvykkäät romanialaiset työntekijät ovat kuulemma lähteneet lähteneet ulkomaille.

Sataa. Olisin halunnut tänäänkin vuorille, mutta kun sääennuste näytti rankkasadetta ja ukkosta, niin jätin suosiolla väliin. Se sijaan käyn Brasovin pienessä etnografisessa museossa tutustumassa vanhoihin romanialaisiin kansallisasuihin. Ja istun pitkään aamiaisella, sekä illallisella.