Nukun huonosti. Pelkään nukkuvani pommiin ja näen painajaisia. Mutta herään ajoissa ja pääsen tapaamispaikallekin aikatalussa. Itseni lisäksi trekille lähtee Andy, minua muutaman vuoden nuorempi mies Los Angelesista, sekä oppaamme Bodogan, armeijasta eläköitynyt teräskuntoinen entinen laskuvarjojääkäri. Olen onneton taas pakannut liikaa painoa repuun. Mitenköhän selviän näiden kahden hyväkuntoisen miehen kanssa? Olin illalla tutkinut trekin esittelyä: ”Mountain tour requires a very good physical shape, with resistance to hard effort.” En tosiaankaan ole tällä hetkellä erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa, jos olen koskaan ollutkaan.
Trekin alusaa on mahdollisuus mennä vuoren päälle gondolin avulla. Valitsen tietysti sen option, Andy ja opas sen sijaan patikoivat tunnin verran ylös. Ylhäällä vuorella päällisellä ylängöllä ei kasva puita, mutta paimenet laiduntavat lampaita. Talvella täällä on hiihtokeskus. Minua hiukan ihmetyttää, että kartassa luonnonpuistoksi merkityllä alueella on laskettelurinteitä ja hotelleja. Ei ihan vastaa käsitystäni luonnonsuojelualueesta. Kävelemme puuttomien laidunten halki. Lounasta syömme hotellissa. Sen jälkeen kävelemme 2300 m korkeuteen suurelle kivelle, jota kutsutaan muotonsa vuoksi sfinksiksi. Täälläkin on runsain määrin turisteja paikalla. Rinteessä ylämäkeen pinnistää kokonaisia perheitä mummoineen. Romanialaiset taitavat olla luonnossa vaeltamisen ystäviä siinä missä norjalaisetkin? Ohitamme paikan, jossa joku on kuollut salamaniskuun. Sitä sattuu täällä kuulemma valitettavan usein, kertoo opas. Puuttomalla ylängöllä kävelijä on kuin ukkosen johdatin.
Päivän lopuksi käväisemme ortodoksiluostarissa. Luostarin pihalla on aivan uusi puupaanuista rakennettu kappeli. Seinät ja katto on maalattu täyteen kuvia pyhimyksistä, enkeleistä ja piruista.
Luostarin yhteydessä on myös pitkä maanalainen luola, mutta me jätämme sen väliin. Itselläni onkin jo luolien koluamisen kiintiö täynnä loppuelämän tarpeisiin.
Bucegin alueella paljon karhuja. Koko romaniassa niitä on noin 6000. Opas nähnyt karhun vuoristomajan roskiksilla viikko sitten. Roskikset ovatkin täällä ison häkin sisällä. Majoitumme majassa jaettuun huoneeseen kaikki kolme. Talo on iso, ja muissa huoneissa majailee muita trekkaajia, muun muassa iso joukko lapsia ohjaajan kanssa. Syön illalliseksi ravintolassa juustolla täytettyä polentaa. Jälkiruuaksi tilaamme molemmat Andyn kanssa suuren hillolla ja hapankermalla valellun donitsin, papanashin. Opas näkee ikkunasta, että yksi nuoripari on pystyttämässä telttaa ylärinteeseen metsän reunaan. Hän menee kertomaan heille, että tällä alueella ei ole turvallista telttailla. Bucegissa sattuu paljon karhun hyökkäyksiä, ja karhu saattaa tulla myös sisälle telttaan.
Trekki on ollut aika rankka. Etenkin kun Andy pitää hyvää vauhtia yllä. Opas vaati saada kantaa rinkkaani loppumatkan jyrkemmissä alamäissä. Mikä onkin hyvä, sillä väsyneillä jaloilla minulla on vaikeuksia pysyä pystyssä kivikossa. Onneksi hyvä sää, aurinko on paistanut koko päivän.
Illalla vuoristomajan ympäristössä pyörii iso lauma villiintyneitä koiria. Opas sanoo että ne voivat olla vaarallisia. Myös alueen karhut ovat vaarallisia. Täällä ei kuulemma pidä telttailla karhujen takia. Joka vuosi Romaniassa kuolee karhun hyökkäyksissä useita ihmisiä. (Viime aikoina esimerkiksi selfietä ottava turisti. Ei kannata ottaa villikarhun kanssa selfietä.) 19 miljoonan väestö, josta iso osa asuu edelleen maalla, sekä 6000 karhua elävät täällä hyvin lähellä toisiaan. Silti karhun metsästys on tiukasti säädeltyä, ja oli välillä jopa kokonaan kielletty. Karjalle tapahtuneista vahingoista maksetaan jonkin verran korvausta. Meidän oppaan mielipide on, että karhut kuuluvat luontoon. Mutta kuulemma muitakin mielipiteitä Romaniassa on, ja haluja vähentää karhujen määrää. Toisaalta karhut ja Romanian villi luonto on turistien suuressa suosiossa. Romania onkin brändännyt itseään maana, jossa on Euroopan villein luonto. Sille onkin ihan hyvät perusteet, koska karhuja on täällä eniten Euroopassa, ja susiakin runsaasti
Näkymä kaapeliradalta 
Bucegi vuoriston kartta. Trekin alkupiste oli vihreän pallon kohdalla, ja vaelsimme vuorten toiselle puolelle (kuvassa suoraan kohti yläreinaa) 
Karja laiduntaa ylängöllä 
Andy ja opas 
Luostarin kirkko / kappeli 
Seinäpaanuja 
Kirkko sisältä 
Tärkeitä herroja 
Jostain syystä iso pomo on maalattu fotorealistisesti 
Luolan suuaukko 
Hyvät tyypit pääsevät tikapuita pitkin taivaaseen 
Eläväisiä pikkupiruja 
Ihmisiä punnitaan ihan kirjaimellisesti. Tulee hiukan hölmömmällekin selväksi miten homma toimii tässä sarjakuvassa. 
Kuplapäät taivaanporteilla 
Paholaisen kaverit on kuvassa jopa nimetty 
Karhun pitävä roskishäkki
Ukrainan reissu 