Saan toisenkin mahdollisuuden käydä saarella puhveleita katsomassa. Kiovasta on tullut ukrainan televiosta ryhmä kuvaamaan Mikhailoan ja villiinnytysprojektia. Pääsen taas siivellä mukaan. Nyt menemme jokiveneen sijaan autolla ylos jokivartta. Matkan varrella on yllttävän kuivaa metsää. Sanon Mikhailolle, että se muistuttaa Afrikkaa. Mikhailo on samaa mieltä. Hänestä Afrikallainen metsä olikin näyttänyt tutulta. Ajamme läpi myös kostemmasta alueesta, jonka metsä on kuin läpi tunkematon viidakko liaaneineen, kuten Mikhailo huomauttaa.
Siirrymme saarelle pikkuveneellä. Yritän pysyä pois kuvasta kun Mikhailoa filmataan. Puhvelit rypevät tyytyväisenä Tonavassa ja kuvailen niitä innolla.
Saiga-antilooppejakin on täällä kuulemma yritetty villiinnyttää. Valitettavasti sudet söivät kaikki neljä kappaletta, vaikka tarjolla olisi ollut runsaasti lampaita ja vuohia. Mikhailo epäilee, että syynä on se, että sudet preferoivat villiä saalista kotieläinten sijaan. Ne käyvät kotieläinten kimppuun vain siksi, että villit saaliseläimet on hävitetty, hän sanoo. Ukrainassa on tuhansia susia, ja myös kultasakaaleja. Tonavan suiston alueellakin liikkuu kultasakaaleja. Mikhailo sanoo, että sekä susia että kultasakaaleja on lähes mahdotonta päästä näkemään, koska ne ovat niin ihmisarkoja. Ne kyllä elävät asutuksen keskellä, mutta pysyvät visusti katseilta piilossa. Ainoastaan tassun jäljet talvisin lumessa paljastavat niiden liikkuvan arolla ja suiston alueella.
Paluumatkalla kuoppaista tietä pitkin Mikhailon kanssa hiukan haaveilemme villiinnytyksen mahdollisuuksista Euroopassa. Mikhail sanoo varovasti, että Romaniasta on löytynyt eurooppalaisen norsulajin torahampaita. Puhumme myös Kaukasuksen kaivauksilla löytyneistä luista. Sieltä on löytynyt mm kirahvin luita. Mikhailin suunnitelmat ovat kuitenkin paljon vaatimattomammat. Syksyllä olisi tarkoitus saada pari villiaasia ja saksanhirveä (red deer). Saksan hirvet tosin juoksevat minne lystäävät, Mikhailo toteaa. Aasit sen sijaan ovat reviirieläimiä. Aaseja ei ilmeisesti ole tarkoitus tuoda saarelle, sillä siellä on liian kosteaa, vaan toiselle lähistön villiinnytys alueelle, missä on kuivaa aroa.
Sanon mielipiteenäni Mikhailolle, että jos me haluamme pelastaa Afrikan karismaattiset suuret eläimet, on meidän välttämätöntä siirtää niitä Afrikan ulkopuolelle. Afrikka iso osa maista ei ole siinä tilassa, että villieläimet olisivat siellä turvattavissa millään keinolla. Ja nopea väestönkasvu tulee pahentamaan tilannetta. Sitä paitsi, kehitysmaat ovat ihan perustellusti esittäneet väitteitä, etteivät eurooppalaisilla ole oikeutta vaatia villin luonnon suojelemista köyhissä maissa sillä kaikki suuret eläimet on Euroopasta jo tuhottu ja maat käännetty pelloiksi. Minusta Euroopan tulee vastata huutoonsa. Euroopalla on ihan samanlainen vastuu norsuista ja sarvikuonoista kuin Afrikalla ja Intialla, sillä ne kuuluvat myös alkuperäiseen eurooppalaiseen luontoon.
Toisaalta esimerkiksi Amazonin sademetsät voisivat hyötyä, jos sinne siirrettäisiin afrikkalaisia metsänorsuja. Amazonilla laajat alueet kärsivät ravinneköyhyydestä, koska alun perin sademetsissä liikkuneet mastodontit on hävitetty (hävinneet, jos et halua uskoa ihmisen osuutta asiaan). Afrikassa metsänorsujen määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana romahtanut salametsästyksen vuoksi. Salametsästäjien valvominen Kongon sademetsissä on lähes mahdotonta (tosin ei se varmaan Amazonillakaan mutkatonta olisi).
Iltapäivällä sanon hyvästit Mikhailolle. Lähden vielä turisti ajelulle suistoon, kun taas ryhmä palaa Odessaan. Suistoajelu on parin tunnin pikavene kierros silmän kantamattomiin jatkuvan kaislikon poikki meren rantaan ja takaisin. Speedboatista ei mitään luontokuvia saa otettua. Moottorin melu säikäyttää linnut tiehensä ja tärisevä vene on huono alusta valokuvaamiseen. Mutta muuten ihan kiva ajelu, tosin ei ehkä ihan rahan arvoinen. Merelle päästyämme keräämme kultahampaisen venekuskin kanssa simpukoita rannalta. Joen vastarannalla löhöilee pulleita pelikaaneja merimetsojen joukossa.
Jännittävää: pääsenkö huomenna Romaniaan? Pitää taas mennä Moldovan kautta. Jostain syystä, ilmeisesti EU:n jarrutuksen takia, Ukrainasta Romaniaan ei ole lainkaan rajan ylityspaikkaa Moldovan eteläpuolella. Päästäkseen Ukrainaan on ajettava autolla ensin tullin läpi Moldovaan ja sitten muutaman kilometrin päästä toisen tullin läpi Romaniaan. Julkista liikennettä välillä ei ole, eivätkä normaalit taksit tee kyseistä matkaa, koska se vaati luvat ja vakuutukset sekä Moldovan tiemaksut (?) ajoneuvolle. Käveleminenkään tässä helteessä painavan rinkan kanssa ei ole vaihtoehto. Mikhailo sopii puolestani jonkun tutun kuskinsa kanssa, että hän kyyditsee minut 60 eurolla takaisin Euroopan Unionin puolelle Renin kylästä Galatin kaupunkiin. Matka on linnuntietä lyhyt ja summa vastaa kolmasosaa ukrainalaisen opettajan palkasta. Melkoinen hinta siis, mutta minkäs teet. En halua palata samoja jälkiä takaisin. Toivon pääseväni Romaniasta junalla Budapestin ja Varsovan kautta Liettuaan. Haluan välttyä hivuttavalta bussimatkalta Puolan pikkuteillä. Sitä paitsi Ecolines kulkee matkan vain lauantaina ja sunnuntaina, mikä ei oikein sovi aikatauluuni. Mutta kuski puhuu vain venäjää. Miten löydän hänet?
Mykhailo ja teeveetäti 
Vylkoven supermarketin kalatiski 
Iltapalaa oman bungalovin terassilla.
Ukrainan reissu 