Aamulla onnistun löytämään oikean porukan keskustasta. Joukko koostuu ympäristöjärjestöjen asiantuntijoista ja YK Water Management yksikön työntekijöistä. Kaikki ovat ukrainalaisia, mutta osaavat ainakin jonkin verran myös englantia. Heidän matka on sovittu Rewilding Ukrainan kanssa jo aiemmin, ja minä pääsen onnekkaasti siivellä mukaan. Ajamme kolme tuntia halki maalaismaisemien Tonavalle. Ohi vilisee siniseksi ja valkoiseksi maalattuja maalaistaloja. Pihoilla on kanoja, vuohia ja lehmiä, hevosiakin, sekä hedelmäpuita, joissa kypsyvät päärynät, luumut, kirsikat ja persikat.
Matkan aikana piipahdamme Moldovan puolella, mutta passeja ei tarkasteta, vaikka rajalla pitääkin pysähtyä. Tiet on rakennettu neuvostoaikana, jolloin näillä Neuvostoliiton sisäisillä rajoilla ei ollut niin paljon väliä. Tosin alue on kyllä hiukan erikoinen. Näyttäisi, että kapeimmillaan Moldovan erottaa merestä vain noin yksi tai kaksi kilometriä Ukrainaa? (TrivialPursuit kysymys: mikä on EU rajamaan Moldovan pääkaupunki?)
Matkalla ohitamme kuulemma myös vanhan Rooman imperiumin rajan.
Perillä majoitumme suiston Pelican resorttiin Vylkoven kylään joen rantaan. Kylä on aiemmin ollut lähellä merta, mutta sijaitsee nyt keskellä suistoa. Tämä johtuu siitä, että Tonavan suisto on muodostunut vasta 1800-luvun jälkeen. Sitä ennen suistoa ei juuri ollut. Sen jälkeen Romaniaan on rakennettu iso pato, johon iso osa humuksesta kerrostuu. Silti Tonavan suisto jatkaa kasvuaan. Minusta se kertoo siitä, miten nykyiset maanviljelymenetelmät hukkaavat hedelmällistä maata valumana jokiin.
Lähdemme ryhmän kanssa jokiveneellä tutustumaan Rewilding Ukrainan ennallistamaan kosteikko alueeseen. Alue käsittää suurikokoisen Ermakov saaren keskellä Tonavaa. Se oli neuvostoaikana padottu ja kuivatettu, jotta siitä saataisiin viljelymaata. Projekti ei kuitenkaan onnistunut, maa kuivui liikaa ja alkoi suolaantua. Rewilding Europe / Ukrainan WWF projektissa patoja on purettu, ja alue on muuttunut takaisin kosteikoksi. Nyt saarella asustaa paljon lintuja. Saarella kasvaa myös viilliintyneitä hedelmäpuita, luumuja ja omenoita. Poimimme niitä välipalaksi. Kosteikosta pölähtää pakoon valtava määrä hanhia sekä yksi kotka. Pelikaanit eivät ole niin herkkä hermoisia, ne eivät lähde meitä pakoon.
Rewilding Ukraina on tuonut tämän vuoden aikana saarelle konik-hevosia ja vesipuhveleita, joita ollaan villiinnyttämässä alueelle. Niiden on tarkoitus estää saarta kasvamasta umpeen. Laiduntajat luovat saarella monipuolisemman elinympäristön linnuille ja hyönteisille. Vesipuhvelit ovat Karpaattien vuorilta, eurooppalaista kantaa (jonka persialaiset ovat tuoneet Aasiasta joskus muinoin). Vesipuhvelit kestävät kylmää hyvin. Ne eivät pidä liian lämpimästä vedestä, vaan loikolevat mieluummin Tonavassa kuin saaren sisäosan matalissa kosteikoissa, joissa vesi on lämpimämpää.
Mikhailo kertoo että konik hevosten tuominen Latviasta oli pitkä ja epäselvä prosessi. Siihen kuului monta karanteenia ja paljon byrokratiaa. Mutta nyt hevoset vihdoin elävät saarella. Ihmettelen, miten niiden tuominen on voinut olla niin vaikeaa – eikö kilpahevosia roudata ympäri maailmaa jatkuvasti?
Saarella on myös karjaa. Romanian puolella suiston alueelle on villiinnytetty takaisin jalostettua tauruskarjaa. Tauruskarja muistuttaa sukupuuttoon kuollutta eurooppalaista alkuhärkää. Tauruskarja ei kuitenkaan kovin hyvin kestä suistoalueen itikoita ja kuumaa ja kosteaa ilmaa. Ukrainan puolella villiinnytykseen on käytetty alkukantaista Gray cattle karjaa, joka kestää suiston olosuhteita ja on sopeutunut saarelle erittäin hyvin.
Mikhailo kertoo, että aiemmin Tonava jäätyi lähes joka talvi. Myös Mustanmeren rannat jäätyivät niin paksusti, että jäätä pitkin kuljettiin Ukrainasta Romaniaan. Edelleen nykyään talvella on kylmä, vaikka Tonava jäätyykin harvemmin. Aiemmin saarella on laidunnettu tavallista kesykarjaa ja rotuhevosia. Mutta se loppui, kun yksi talvi Tonava jäätyi, eikä eläimiä päästy ruokkimaan ja eläimet kuolivat. Silloin tarjoutui tilaisuus saaren kosteikon ennallistamisprojektille.
Yhdellä toisella suiston saarella on ollut villiintynyttä karjaa jo neuvostoajalta, 60-luvulta asti. Silloin alue muutettiin suojelualueeksi, ja paikallisten piti noutaa karjansa pois saarelta. Kaikkia eläimiä ei kuitenkaan saatu kiinni. Ensimmäisenä talvena saarelle jääneestä karjasta 60% kuoli kylmään. Mutta henkiin jääneet ovat nyt sopeutuneet olosuhteisiin. Ne kasvattavat pitkän karvan talvella. Laiduntajat pitävät sielläkin ympäristön monipuolisena, eikä eläimiä yritetä poistaa, vaan ainoastaan pidetään pääluku korkeintaan sadassa, jottei tulisi ylilaidunnusta.
Mikhail kertoo, että aiemmin pikku tiloilla oli puhveleita. Mutta kun neuvostoliitossa siirryttiin kolhooseihin, niin se ei puhveleiden kanssa onnistunutkaan. Puhveli pitää totuttaa ihmisiin pienestä pitäen. Aikuinen puhveli ei hyväksy lypsäjäksi ketä hyvänsä vaan ainoastaan tutun ihmisen. Ja sehän ei onnistunut kolhooseissa. Puhveli ei ole kolhoosieläin. Euroopassa kuulemma puhvelit pidetään suurilla tiloilla huumattuina. Mikhailin mukaan se on ainoa keino kasvattaa puhveleita tehotuotannossa. Että sellaisilla menetelmissä se buffala mozzarella tuotetaan…
Iltapalaksi syödään keitettyä kuhaa ja paistettuja perunoita. Vodkaakin olisi ja paikallista suistossa tuotettua viiniä, minä en vaan niihin osallistu… Keskustelen Mykhailon kanssa pitkään villiinnytyksestä.
Yö on trooppinen. Sirkat sirittävät ja kylän koirat pitävät tauotonta meteliä. Vaikea uskoa, että talvella joki saattaa jäätyä.
Yksi Vylkoven kirkoista 
Pelican City, Vylkove 
Oleg tarjoilee välipalaa 
Tutustuimme Ermakovin saareen jalan 
Eläimet ovat syöneet pohjakasvillisuuden avaraksi 
Saaren keskiosaa peittää tulvakosteikko 
Vesikastanja 
Saaren sisäosan kosteikossa linnut viihtyvät 
Kotka 
Ermakovin saaren villiinnytettävät vesipuhvelit 
Saarelle on tuotu kesällä myös konik hevosia Latvian villiinnytysalueelta 
Ukrainan reissu 