22.7.2019 Lviv

Lviv keskustaa

Fiilis paranee kummasti, kun nukkuu kunnon yöunet. Herään melko myöhään, mutta ainakaan ei enää väsytä. Menen aamiaiselle trendikuppilaan (eri kuin eilen). Ruokalista on sama kuin muuallakin maailmassa, mutta toteutus ehkä vähän eri. Acai granola bowl on jogurttia ja mustikoita. Ehdinkin jo miettiä, mistä acai marjat on tänne roudattu… Ei ihan määritelmän mukainen acai bowl, mutta hyvää. Paahtoleipä uppomunalla ja avokadolla erittäin hyvä.

Päivän missioni on ostaa junalippu Odessaan. Nyt on high season, joten en ole netistä onnistunut ostamaan yöjunalippua sinne. Voisin mennä ratikalla asemalle, mutta kävellen matkaa menee sama aika. Onneksi päätän kävellä, sillä se on erinomainen tapa nähdä kaupunkia. Vanhaa kaupunkia, kirkkoja ja vehreitä puistoja riittää koko kävelymatkalle. Juutun kuvaamaan seinäpintoja. Kuluneet maalipinnat ovatkin vanha intohimoni. Niitä on tullut kuvattua muun muassa Boliviassa ja Sansibarilla. Länsi-Euroopasta näitä on turha etsiä, sillä kaikki vanhat rakennukset pidetään uudessa maalissa. Toisaalta toivoisin, että nämä rakennukset kunnostettaisiin arvoiseensa kuntoon, toisaalta kaipaankin pientä dekadenssia koska se näyttää silmääni hyvältä. Ristiriitaista?

Päädyn myös käymään kahdessa arkkitehtuuriltaan erilaisessa kirkossa. Olisiko toinen tyyliltään goottilainen ja toinen barokkia? Kiipeän myös kreikkalaiskatollisen goottilaiskirkon torniin katsomaan maisemia. 

Rautatieasema on komea ja jo remontoitukin, ainakin ulkopuolelta. Sisällä on hämyisää ja paljon ihmisiä. Löydän tiskin, jossa lukee englanniksi “international communication”. Kysyn puhuuko myyjätär englantia. Ihan vähän kuulemma. Pyydän liput Odessaan. Hän hiukan huokailee, mutta sellaiset liput minulle löytyvät. Mission accomplished! Tosin liput ovat päivä- eikä toivomaani yöjunaan. Nyt voin kuitenkin vain hengailla loppupäivän. Tai no, yöpaikkakin pitäisi huomiselle löytää.

Laitoin eilen Facebookissa kaverikutsun ja viestin Rewilding Ukrainan vetäjälle. Hän vastasi – he ovat järjestämässä retkeä Tonavan suistoon. Voisin päästä mukaan. Toivottavasti se onnistuu!

Kävelen eri reittiä takaisin rautatieasemalta. Matkan varrelle osuu pop-up tori keskellä jalkakäytävää.

Päätän piipahtaa kartassa näkyvällä Lviv Citadel / linnoituksella. Google mapsin kuvien perusteella kyseessä on melko rujon näköinen pyöreä vanha linnoitus. Perille päästyäni olen hiukan yllättynyt: linnoitus on remontoitu luksushotelliksi. Vallihaudan pohjalla on taitavasti hoidettuja kukkaistutuksia. Tiiliseinät on nuoltu niin puhtaiksi, että voisi kuvitella kyseessä olevan täysin uusi rakennus. Ei se kyllä ihan keskiaikainen olekaan, vaan se on rakennettu 1800-luvun puolivälissä.

Jatkan kohti hostellia ja piipahdan kohdalle osuvaan sushi-ravintolaan. Saa nähdä miten tämän uhkapelin kanssa käy. Ei olisi kiva olla huomenna ruokamyrkytyksessä, kun pitää matkustaa 11 tuntia junalla. Sushi on kyllä oikein hyvää. Ehkä olen vain paranoidi. Olen viime talvena saanut kaksi ruokamyrkytystä simpukoista, toisen Munchenissa ja toisen Helsingissä.

Päivä on ollut sangen rento ja mukava. Lviv vaikuttaa tänään hyvin miellyttävältä kaupungilta. Mietin jopa, että paljokohan maksaisi asunto täältä? Voisin kuvitella, että vielä jonain päivänä Lviv on yhtä suosittu kuin Praha tai Krakova nyt. Asunto täältä voisi olla hyvä sijoitus myös. Suht hyväkuntoisen kaksion aivan vanhan kaupungin keskustasta saisi 60 000 eurolla. Miljoonakämppiäkin kaupungista kyllä löytyy.

On ihan tyypillistä, että Lvivin vanhoissa talossa on remontoitu ainoastaan ensimmäinen kerros. Tosin meidän hostellissa toinen kerros on remontoitu, mutta ensimmäinen kerros kaipaa remonttia. Meneillään olevia remontteja näkyy kaupungilla muutamia, mutta tarve olisi ihan valtava. Jollakulla täällä kuitenkin on rahaa. Olen nähnyt jo kaksi teslaa. Tiedostavaa porukkaa täällä? Tai sitten arvostavat kiihtyvyyttä…

Kuulen respan pojalta, että junassa ei saa ruokaa. Käyn siis ostamassa jotain evästä mukaan matkalle. Nostan samalla rahaa 3000 uah. Seuraa tyypillinen kehitysmaa ongelma: setelit eivät mahdu kukkaroon. 

Täällä on muuten Domino’s Pizza. Suomessa ei ole Domino’s Pizzaa. Eikä ole Kentucky Fried Chickeniäkään. Milloin Suomikin kansainvälistyy?

Sim-kortin ulkomaan data-raja ylittyi. Harmillista. En pysty ostamaan siihen lisää saldoa. Pitänee hankkia paikallinen sim-kortti.

Leave a comment

Design a site like this with WordPress.com
Get started