21.7.2019 Lviv

Rajan ylitys Ukrainaan ottaa aikansa. Passit kerätään pois ja tarkastetaan sekä puolalaisten että ukrainalaisten toimesta. Ukrainan rajavartija pyytää minut erikseen ulos autosta. Kysyy olemattomalla englannilla matkani tarkoitusta ja haluaa tietää, miksi passissani on Turkmenistanin vanha viisumi. Sitäpä ei kaikilla olekaan! Lopulta matka jatkuu. Rajalla meni aikaa peräti kaksi tuntia. Auringonnousu usvaisten peltojen ylle sentään on harvinaisen upea. 

Tie Ukrainan puolella on umpisurkea. Intiassakin on paremmat tiet. Maaperä sen sijaan on silminnähden rehevää. Huonokuntoisten talojen pihalla kasvavat runsaat ja hoidetut hyötykasvi istutukset. Bussi pysähtyy epämääräiselle aukiolle, jolla vastassa on iloisesti loikkivien kulkukoirien joukko ja ylipursuavia roskiksia. Aukion laidalta löytyy yhtä epämääräinen bussiasema ja sieltä ATM. Osuuspankin Visa ei toimi taaskaan. Onneksi Hypo pankin MasterCard toimii täälläkin. Nostan 1000 uah, suurin summa mitä automaatti tarjoaa. Se on 36 euroa. Google maps kertoo, että bussi keskustaan on juuri lähdössä. Juoksen ja ehdin juuri. Bussi on uusi ja siisti. Kaupunki sen sijaan näyttää aika alakuloiselta. Vanhassa keskustassa talot ovat kauniita, mutta kipeästi maalin tarpeessa. Monissa taloissa rappauksista osa on pudonnut pois. Ihan ydinkeskustassa sentään pääosa taloista on paremmassa kunnossa

Nakkaan tavarat hostelliin ja lähden etsimään aamupalaa. Kello on vasta yhdeksän, mutta on jo huomattavan lämmin. Kulman takaa löytyy joukko trendikuppiloita. Englanninkielinen menukin löytyy ja tarjoilija taitaa englantia. Tunnen oloni kotoisaksi. Miten sitä pitääkin aina matkustaa jumalan selän taakse, että pääsee istumaan samanlaiseen trendikuppilaan, joita Helsinki ja Tallinna on täynnä. Oloni on kuitenkin melko lyöty hivuttavan bussimatkan jäljiltä, joten kaipaan turvapaikkaa. Mietin miten voisin suorittaa paluumatkan ilman samaa hivutusta… Uskomatonta, että ukrainalaiset kulkevat väliä säännöllisesti. Vai olenko tullut vanhaksi? Osa ukrainalaisista kanssamatkustajista oli kyllä minua vanhempia. Junamatka viidellä vaihdolla Krakovan ja Varsovan kautta alkaa kuulostaa  ihan hyvältä.

Koska huoneeni vapautuu vasta klo 2, en voi mennä suoraan nukkumaan väsymystäni pois vielä moneen tuntiin. Päätän siis ryhdistäytyä ja lähteä kävelemään ympäri vanhaa kaupunkia. Päädyn puolivahingossa armenialaiseen kirkkoon (se löytyy kyllä myös Lonely Planetista). Jumalanpalvelus on juuri alkanut. Pääpappi on pukeutunut valkoiseen kullalla kirjailtu viittaan sekä suuren kruunuun tai vastaavaan kimaltelevaan päähineeseen. Apupapit kantavat kultaista nauhaa. Papit laulavat ja kuoro säestää. Yksi apupapeista kiertää ympäri kirkkoa heilutellen kilisevää suitsukeastia. Kuoren kattomaalaukset hehkuvat himmeästi kulla on sävyä. Jos suomalaiset jumalanpalvelukset olisivat näin upeita niin minäkin varmaan kävisin kirkossa? Kävelen toiseen kirkkoon – se on vain tavallinen tylsä katollinen kirkko. 

Istahdan kalliin näköisen ravintolan terassille. Tilaan salaatin, se maksaa 6 euroa. Salaattia syödessä päätän tarkistaa googlesta, miten köyhä maa Ukraina oikein on.  Ensi vaikutelman perusteella maa tuntuu köyhemmältä kuin vaikkapa Meksiko. Ja niinhän se onkin. Yllätyn, kun tajuan, että jopa Guatemalan bruttokansantuote per asukas on lähes kaksi kertaa niin suuri kuin Ukrainan. Ukrainassa on sentään koulutettu väestö, maa sijaitsee keskellä Eurooppaa, maaperä on maailman hedelmällisimpiä ja infrastruktuuriakin löytyy aina ydinvoimaloista alkaen. Ainoat selittävät tekijä ovat sota, korruptio ja huono ikärakenne. Maassa on paljon hyvin köyhiä vanhuksia. Suomen BKT per henki on 17 kertaa isompi kuin Ukrainan. Minua kylmää, sillä on paljolti vain hyvää tuuria, ettei Suomen asema ole yhtä kurja kuin Ukrainan. Neuvostoliiton hajottua Ukraina luopui ydinaseista koska sille luvattiin, että Yhdysvallat ja Eurooppa takaavat sen turvallisuuden. Toisin kävi.

Ihmettelen miksi Ukrainalaiset eivät pakene laittomiksi työntekijöiksi Eurooppaan kuten guatemalalaiset Amerikkaan. Huomaan myös, että Meksikon BKT per henki lähenee Venäjän vastaavaa. Tämä siitä huolimatta, että Venäjällä on huomattavat öljy ja kaasuvarat. Venäjä on kyllä melkoinen alisuoriutuja. Ukraina voi sentään syyttää ongelmistaan ainakin osittain Venäjää, mutta mikä veruke Venäjällä on suoriutua noin huonosti?

BKT per henki (USD)

• Meksiko 8 900
• Ukraina 2 600
• Guatemala 4 400
• Venäjä 10 700
• Intia 1 900
• Kambodza 1 400
• Tansania 930
• Keski+Afrikan tasavalta 420
• Romania 10 800
• Suomi 45 700

Nukun kolmen tunnin päiväunet. Sen jälkeen syön illallista toisessa lähistön viihtyisässä  trendiravintolassa: alkusalaatti, pääruoka, jälkiruoka, 2 lasia tuorepuristettua mehua, haudutettu tee. Lasku 14 euroa. Tämä on hintataso minun makuuni! Tosin vegaaniruuasta ei kannata edes haaveilla. Olen taas matkan ajaksi hylännyt ruokavalioni, sillä en halua nääntyä nälkään. Toisaalta lihaa ja juustoa käytetään täällä ruuassa hyvin kohtuullisesti. Juustosalaatissa on vain pieni nokare juustoa, lihapadassa pari kikkaretta lihaa ja loput perunaa. Se on hyvä juttu sillä kasvisruokaan tottunut vatsani ei kestä enää lihaa kovin hyvin. Perunaa näyttäisi muutenkin olevan runsaasti ruokalistalla: rösteinä, dumplingien täytteenä, jne. Jutustelen viereisessä pöydässä istuvan hollantilaisen pariskunnan kanssa. En sentään ole ihan ainoa turisti Ukrainassa.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

•