Nukun todella huonosti vaikka huoneessa on ihan hiljaista. Näen painajaisia, että myöhästyn bussista. Usein nukun huonosti, kun pitää herätä todella aikaisin seuraavana aamuna. Tällä kertaa siitä on myös hyötyä. Olen jotenkin onnistunut vahingossa jättämään äänen pois hälytyksestä. Hälytys on kyllä soinut, mutta ääntä ei ole. 5:30, 15 min hälytyksen ajankohdan jälkeen alan ihmetellä, että miksi ei herätyskello soi, ja huomaan että sehän onkin jo soinut. Onneksi minulla on hyvin silti aikaa. Bussiasema on aivan hostellin vieressä ja bussi lähtee 6:30.
Päivä on kaunis ja lämmin – tällä säällä on olisi voinut tehdä muutakin kuin istua bussissa. Toisaalta maisemat ovat edukseen. Bussikuski kuuluttaa matkan aluksi pitkät pätkät – ainoastaan venäjäksi. Bussin matkustajat taitaa olla kaikki venäläisiä, eivät osaa yhtään sanaa englantia. Kielivalinta on silti hiukan hassu, kun venäjä ei kuitenkaan ole EU kieli. Viroksi tai englanniksi ei ole kuulutuksia mielestäni ollut.
Viro on litteä kuin pannukakku. Tie Riikaan on suora ja bussi ajaa sataa.
Riikassa nopea vaihto bussiasemalla. Ehdin sentään käydä vessassa ja syömässä pikaisen lounaan bussiaseman yläkerrassa. Ukrainaan menevässä bussissa on kaksi kerrosta. Penkit saa vedettyä hiukan erilleen toisistaan käytävän puolelle. Ihan hyvä bussi, vaikkei yhtä hyvä kuin parhaat bussit Meksikossa. Olen valinnut paikan ihan edestä. Näin aurinkoisella säällä se ei ole paras mahdollinen valinta, sillä aurinko paistaa etelään ajettaessa suoraan syliin.
En huomaa lainkaan Latvian ja Liettuan rajanylitystä. Puolan raja-aseman huomaa, mutta silläkään ei pysähdytä. Tämä on kyllä EUn parhaita puolia. Yhteisen rahan lisäksi. Paitsi että itä-Euroopassa iso osa maista ei kuulu euroon. Opin sen Puolassa, kun bussiaseman vessaa hoitava täti lykkää käteeni tuntematonta valuuttaa vaihtorahana. Puolan zlotyjä.
Matka helteisellä etupenkillä ilman kunnollista ilmastointia täpötäydessä bussissa on hivuttava. Jostain syystä on vähän huono olokin. Bussin ilmastointi kyllä toimii, mutta teho on olematon. Loppumatkasta olen siinä määrin kypsä bussissa istumiseen, että yritän etsiä jotain junavaihtoehtoa paluumatkalle. Ainoa reitti, joka ei edellytä viisumia kulkee krakovan ja varsovan kautta ja vaatii viisi vaihtoa. Ja silläkin pääsee vain Kaunasiin, koska Liettuan läpi ei kulje junia. Alan myös epäröidä, onko minun järkevää matkustaa Tonavan suistolle saakka. Alle kolmen viikon lomasta menee puolet erilaisissa liikennevälineissä istumiseen, koska yhteydet ovat niin heikot. Asiaa ei paranna se, että on lomakausi. Odessan yöjunat näyttäisivät olevan loppuunmyytyjä. Lippujen etsintää hankaloittaa sekin, että kaupunkien nimet on translitteroitu varmaan viidellä eri tavalla. Matkaopaskirja ja google maps käyttävät ihan eri kirjoitusasua. Vaihtoehto olisi mennä junalla Romanian Bukarestiin. Junia Lvivistä sinne kuitenkin kulkee vain kerran viikossa. Mitähän järkeä sellaisessa junareitissä edes on?
Ruokataukoja ei muuten ole tällä bussimatkalla käytännössä lainkaan. Bussissa on menu mutta nähdäkseni kukaan ei tilaa siitä mitään. Ukrainalaisilla on eväät. Moni ilmeisesti tekee tämän matkan usein. Ukrainalaisiahan tulee Suomeenkin töihin poimimaan mansikoita, ilmeisesti myös Baltiaan. Onneksi söin Riikassa lounaan ja ostin eilen eväitä mukaan.
Puolassa Biolystokin bussiaseman vieressä on kojuja, joista yhden katolla jököttää elävänkokoinen lasikuituinen visentti. Nyt aletaan olla oikeilla kulmilla. Itse asiassa Bialowiezan ikimetsä on tässä ihan lähellä, ja siellä lymyilee yksi euroopan suurimmista visenttipopulaatioista, satoja yksilöitä. Puola näyttää minun silmääni vauraammalta kuin Liettua. Tie Puolassa on hyväkuntoinen mutta kapea ja mutkikas. Ei ole ollut Puolan intresseissä rakentaa moottoritietä Itä-Puolan halki Liettuasta Ukrainaan.
Ecolinesin bussi 
Hostellin ikkunaan näkyviä eri tavoin remontoituja vanhoja elementtitaloja. Ihan tyylikkäitä. 
Pyörätelineet bussin perässä Liettuassa 
Aamupalaksi gruusialaista leipää bussiasemalla
Ukrainan reissu 